”Penikkatauti” oli vuosien ajan oma arkkiviholliseni. Se on itseasiassa päävastuussa siitä, että olen tälle alalle ylipäätään hakeutunut. Penikkatauti, joka on vain yleisnimitys lähes kaikille säären alueen kiputiloille (jos haluat lukea lisää eri muodoista niin LUE TÄMÄ), on varmasti tuttu myös monelle muulle.
Jos saisin kolikon jokaisesta kuulemastani erilaisesta vaivan hoitoon ehdotetusta ratkaisusta, niin minulla olisi painava säästöpossu. Tai pari.
Muutama ehdotus joita itselle on tarjottu ja joita kaikkia olen vuosien varrella kokeillut:
- pohkeiden venyttely
- akillesjänteiden venyttely
- jääpalahieronta
- lämpöhoidot
- kylmä-kuumahoidot
- tulehduskipulääkkeet
- kompressiotuet
- kinesioteippi
- urheiluteippi
- akupunktio
- tukipohjalliset
- lihaskalvojen avaus hieromalla
- lihaskalvojen avaus leikkaamalla
- jäsenkorjaus
- kansanparannus
- homeopatia
- sähköhoidot
- jalat vesiämpäriin + sähköhoito
- akupunktioneulat + sähköhoito
- jalat ämpäriin joka täynnä jäistä vettä
- jalat ämpäriin jossa vettä ja jonkunlainen potkuri pyörittämässä vettä (kuulemma hieroo kalvot irti säärestä)
Näistä en halua lähteä mitään sen kummemmin ylistämään tai kritisoimaan, sillä aina löytyy joku jolle jokin näistä asioista on toiminut uskomattoman hyvin. Itselläni parhaan avun oireiden hoitoon tältä listalta ovat antaneet kinesioteippi ja akupunktio, mutta myös niiden käytössä penikkataudin hoidossa on yksi perusteellinen virhe.
Mikään näistä ei pääasiallisesti vaikuta kaikkein suurimpaan riskitekijään säärien kipeytymiselle, eli kuormituksen määrään ja laatuun.
Mutta mikä “penikoihin” oikeasti auttaa?
Penikkatauti on rasitusvamma, jolloin jo nimestä voidaan päätellä, että rasitukseen puuttuminen ja sen muokkaaminen ovat myös avain vamman hoitamiseen.
Passiiviset ja paikalliset hoidot (hieronta, teippaus, akupunktio ym.) saattavat vaikuttaa tehokkaastikkin oireisiin hetkellisesti ja niitä voidaan käyttää osana hoitokokonaisuutta.
Yksinään ne harvoin kuitenkaan ratkaisevat ongelmaa kokonaan, varsinkaan jos vaiva on toistuva tai pitkäaikainen.
Isoimpana tekijänä penikoiden kipeytymisessä on yksinkertaisesti rasituksen kokonaismäärä.
Jos rasitusta on enemmän kuin mitä säären / pohkeen kudokset pystyvät vastaanottamaan, on tuloksena penikoiden kipeytyminen.
Ensimmäinen osa ratkaisua on siis kuormituksen riittävä hetkellinen keventäminen, jotta kudokset pääsevät palautumaan. Tämän jälkeen seuraa kuormituksen progressiivinen nostaminen kohti tavoiteltavaa tasoa.
Toinen iso palanen on kuormituksen laatu.
Se, miten suuri osa kokonaiskuormituksesta kohdistuu juuri säären ja pohkeen alueelle riippuu monesta asiasta. Juoksu- ja kävelytekniikka, jalkaholvin rakenne, pohkeen voimatasot, lantion ja keskivartalon hallinta, kehon liikkuuvuudet… Moni asia voi vaikuttaa penikkaoireiden mahdolliseen syntyyn.
Jokaisella meistä on oma yksilöllinen sekoituksensa näitä muuttujia. Penikkaoireissa on monia tyypillisiä löydöksiä, mutta yksilöstä riippuu mitä, miten paljon ja miten pitkään eri asioita tarvitsee tehdä vaivojen kuntoutumiseksi.
Kahden leikatun säären, monien kymmenien hoitokäyntien, useiden kipulääkekuurien ja vuosien asiaan perehtymisen jälkeen toivoisin, että olisin aikoinani malttanut noudattaa näitä ohjeita, eli levätä ajoissa tarpeeksi ja tehdä järkeviä harjoitteita tarpeeksi pitkäjänteisesti sen sijaan, että olisin etsinyt monesta eri paikasta taikatempun tavoin toimivaa nopeaa ratkaisua.
Sellaista penikkaoireisiin on harvoin tarjolla.
Jos haluat hoitaa pitkään vaivanneen penikkataudin vihdoin kuntoon, niin Penikkatautioppaasta saat 12 viikon kuntoutusohjelman, jossa saat harjoitusohjelman lisäksi ohjeet kuormituksen säätelyyn, voima- ja liikkuvuusharjoitteluun sekä omatoimisen juoksuanalyysin tekemiseen. Eli kaikkiin tärkeimpiin tekijöihin, jotka oikeasti auttavat pääsemään eroon penikkavaivoista.
Lue lisää –> Penikkatautiopas
Jani
